Ensimmäinen rakkaus

Alkukesällä, metsäisellä niityllä

kuljin naisen seurassa, pysähdyin ja sanoin:

”Minä rakastan sinua.” Ja nainen vastasi ja

sanoi: ”On ihmeellistä kuulla alkukesän

lintuja ja kesätuulta!”

Ja minä sanoin: ”Minä rakastan sinua.”

Ja nainen vastasi ja sanoi: ”Seurassasi on hyvä

kuunnella tuulta ja katsella niityn kukkia.”

Sitten minä sanoin: ”Rakastan sinua enemmän

kuin itseäni, enemmän kuin omaa elämääni.”

Silloin nainen pysähtyi, katsoi minua, hymyili

ja sanoi: ”Näen, että olet tosissasi, uskon sinua

ja siksi sinun on mentävä pois. Tule sitten

takaisin, kun rakastat itseäsi niin kuin minua

ja yhtä paljon kuin minä rakastan sinua.”

Risto Ahti

Ensimmäinen rakkaus, WSOY 2018

Kansallisteatterin Blogistiklubilla kuulimme Risto Ahtia lukemassa runoja uusimmasta kirjastaan Ensimmäinen rakkaus. Minulla on aina ollut vähän vaikea suhde runouteen. En tiedä olenko liian kärsimätön runojen suhteen. Runoissa on vähän sanoja ja minä haluaisin kovasti ymmärtää, mitä runoilija haluaa sanoa. Vähistä sanoista on joskus vaikea löytää syvää ymmärrystä. Nyt kuitenkin löysin Ahdin kirjasta runon, joka tuntui jollain lailla omalta.

Runotyttöä minusta ei vielä ole leivottu, mutta hyvä alku oli tämä Ahdin runo. Ahti oli haastattelussa kerrassaan hurmaava herrahenkilö, jota olisi voinut kuunnella pidempäänkin. En yhtään ihmettele, että opettaessaan tulevia kirjailijoita Oriveden Opistolla hän oli varsin suosittu opettaja.

Kiitos Blogistiklubille hauskasta haastattelutuokiosta ja WSOY:lle kirjasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s