Ollinkiven jääkauden aikainen siirtolohkare väijyy puiden suojassa valmiina murskaamaan ohi kulkevat kavaltajat, näin kertoo legenda. Ollinkivi on luonnonsuojelulain nojalla 10.5.1924 suojeltu luonnonmuistomerkki nro 1 Suomessa.
Siirtolohkareen edustalla kulki aikoinaan seudun päätie eli vanha Vaasantie. Kallenaution Kestikievarin ja Siikakankaan välistä tieosuutta kutsuttiin Pahaksi virstaksi. Tietä usein kulkenut Topelius kuvasi sitä näin: ”Paha virsta on saanut nimensä siitä, että kolmen venäjänvirstan matkalla on neljäkymmentä ylämäkeä ja yhtä monta alamäkeä, joista kaksi niin jyrkkää, että luonto olisi voinut tuskin keksiä houkuttelevampia vaunujen kaatumapaikkoja.” Täällä sitten vielä Ollinkivi väijyi kaikkia väärintekijöitä.
Tällainen hassu nähtävyys on parinsadan metrin päässä Siikanevan retkialueen parkkipaikalta. Ehkä näitä kiviä näkee muuallakin, mutta onpahan nyt kuitenkin numero yksi.
Meidän lähellä on myös siirtolohkare, jota kutsutaan jättiläisen kiveksi. Onhan ne metkan näköisiä! Tämä meidän on kuin jättiläisen paikalleen viskaama, mistä ehkä nimikin tulee. Lapsia on aina kiva viedä kiveä katsomaan, kun mielikuvitus lähtee heti laukkaamaan…
TykkääTykkää
Onhan se mielenkiintoista ajatella, kuinka nuo kivet ovat kulkeutuneet paikoilleen.
TykkääTykkää